FI MVA Hedera`s Truly Yours
"Isla"

Syntynyt: 11.01.2004 Lahnajärvellä
Sukupuoli: Narttu
Rek. numero: FIN13714/04 (mikrosiru)
Väri: Punainen valkoisin merkein
Kasvattaja: Minna Ahlström, Somero / Kennel Hedera`s
Omistaja: Minna Poikolainen, Längelmäki

Terveys: Lonkat A/A, BLUP-indeksi 115, kyynärät 0/0, Silmät: Cilia aberranta, PRA (09.11.2009)

Meriitit: NOU1 (hyväksytty noutajien taipumuskoe), näyttelyistä VSP-pentu + KP TollerShowssa 2004, 3xSERT, 1xROP, 2xVSP, 1xRYP3, tokosta ALO1, AVO2, mejästä 2xAVO1, 2xVOI1, hyväksytty luonnetesti +160

Juoksut 17.03.2005, 16.06.2007, 10.07.2008, 06.03.2010, 12.01.2011, 14.09.2011

Vanhemmat:

Isä: Shaggy Toller´s Sunset Sailor
Emä: Hedera`s Mimosa Flower

Isla jalostustietojärjestelmässä

Islan sukutaulu

Haaveesta tuli totta

Isla tuli minulle pitkän harkinnan ja odotuksen jälkeen, kun ihastuin sen Mimosa -äitiin Messarissa 2003. Alunperin minun oli tarkoitus ottaa narttupentu eräästä toisesta yhdistelmästä, mutta kun narttu jäi tyhjäksi, päätin kysyä Minnan mahdollisista pentusuunnitelmista, sillä olin ollut pentuasioissa häneen yhteydessä jo aikaisemminkin. Kävi siis todella hyvä tuuri, kun Mimosa oli juuri astutettu! Näin jälkikäteen ajateltuna pentue tuli valittua melkoisessa kiireessä ja monia asioita jäi kyselemättä ja ottamatta huomioon. Taitaa olla melko yleistä juuri ensimmäistä koiraa ottaessa.

Pentuja kävin tapaamassa niiden ollessa 3 viikkoisia, ja heti kiinnitin huomiota narttupentuun, jolla oli valkoista otsalla ja kuononselällä. Ja niin siinä vain kävi, että juuri tästä piirtopäästä tuli kuin tulikin se minun ensimmäinen oma koirani, jonka nimeksi en voinut kuvitellakkaan mitään muuta nimeä, kuin Isla. Isla oli nimittäin nimi, jonka olin bongannut jo 90-luvulla ja edelleen se on mielestäni yksi kauneimmista nimistä, jonka tiedän.

Pieni pyörremyrsky

Luonteeltaan Isla on avoin ja aina valmis toimintaan, oli se sitten mitä tahansa! Isla on myös miellyttämisenhaluinen sekä ennen kaikkea iloinen harrastuskaveri, jollainen haaveissa olikin, kun koiraa aloin harkitsemaan. Isla on pieni pyörreysmyrsky, joka rakastaa kaikkia ja olettaa myös kaikkien rakastavan sitä. Neiti on ollut erittäin helppo koira kaikin puolin, koska vaikka taivas romahtaisi niskaan, ei Islalle tarvitse kuin hymyillä, niin sen häntä alkaa taas heilumaan ja silmään tulee takaisin tollerimainen pilke. Täytyykin olla todella onnellinen, että juuri Islasta tuli minun ensimmäinen koirani.

Paljon olen tollereita tavannut, joten voinen sanoa, että Isla on myös tollereiden mittakaavassa sieltä energisimmästä päästä! Kotona se menee helposti pitkin seiniä, jos puuhailu jää vain päivittäiseen lenkitykseen. Mutta jos neiti on saanut tarpeeksi purkaa energiaansa harrastuksissa, niin kotona se on melko huomaamaton.

Harrastuksissa Isla kuumuu helposti, mikä onkin ollut suuri haaste, erityisesti noutopuolella. Isla on nopea koira, joka ehtii tehdä jo kymmenen asiaa, kun itse olen vasta ehtinyt reagoida ensimmäiseen. Vaikka neiti onkin suht miellyttämisenhaluinen, sen on välillä vaikea pysyä nahoissaan ja se yleensä Islan tavaramerkki onkin pingispallomainen kimpoilu. Erityisesti tokossa tämä on tuottanut hauskoja kevennysnumeroita sekä tuomareille että katsojille.

Isla ei ole mikään ruudinkeksijä, sillä Isla painaa mieluummin esteistä läpi, kuin kiertää ne. Kaiken kaikkiaan Isla on nartuksi uskomattoman mutkaton koira, jonka pääkoppaan eivät vaikuta edes juoksut tai valeraskaus. Koulutettavuus on myös hyvä, koska Isla on luultavasti maailman ahnein koira. Välillä tuntuu, että se elää syödäkseen, eikä toisin päin. Isla myös rakastaa kaiken maailman leluja ja palloja, mutta kuumuu niistä sen verran liikaa, että käytämme niitä treenatessa harkiten.

Isla on aina iloinen, AINA. Isla on koira, joka lenkillä juoksee päin puuta, odottaa hetken, että silmät lakkaavat pyörimästä päässä, ja jatkaa matkaa entistä kovempaa. Islalla on todella korkea kipukynnys, minkä vuoksi saan olla koko ajan tarkkana sen jalkavaivan kanssa. Nuorempana Islalla oli eroahdistusta, joka kuitenkin loppui ensimmäisten juoksujen aikoihin.

Isla luonnetestattiin syksyllä 2007 ja tuloksena oli +160 ja paukkuärtyisä. Testissä Isla todettiin avoimeksi ja erittäin vilkkaaksi koiraksi, joka reagoi ärsykkeisiin kohtuullisesti, eikä juuri ikäviä asioita muistele. Islan huonoin puoli on ehdottomasti sen epäsosiaalisuus vieraita narttuja kohtaan, mikä ei tietenkään tule luonnetestissä esille.

Islan luonnetesti pisteet ja kuvat.

Islan terveys

Isla on ollut perusterve koira, muutamaa silmätulehdusta lukuunottamatta. Tällä suursyömärillä on myös melkoinen teräsvatsa, joten vatsatauteja ei ole meillä ollut, vaikka koira onkin vetänyt kurkustaan alas kaikenlaista. Jostain syystä Islan tassujen iho tulehtuu helposti, joten varsinkin kura-aikaan tassupuhtaudesta ei voi tinkiä. Lisäksi karvat tulee pitää lyhyinä ja iho kuivata hyvin lenkkien jälkeen. Tähän vaivaan olemme saaneet erittäin hyvän avun Cortavance -kortisonisuihkeesta, jota laitamme muutaman päivän kuurina aina silloin, kun iho alkaa punoittaa. Iloksemme tassuvaivat ovat kuitenkin maalle muuton jälkeen loppuneet lähes kokonaan.

Alkuvuodesta 2008 Isla alkoi ontua vasenta tajalkaansa rasituksen jälkeisen levon jälkeen. Kävimme kolmella eri eläinlääkärillä ja koira kuvattiin useampaan kertaan päästä varpaisiin. Viimeisin diagnoosi oli varpaan nivelrikko. Isla sai Cartrophen -pistoskuurin, joka auttoi ontumiseen, joten menimme tällä diagnoosilla useamman vuoden ja Isla söi niveliä tukevaa ravintolisää.

Kesällä 2010 ontuminen kuitenkin alkoi uudestaan ja tällä kertaa kävimme Otsossa ELL Markus Kiilin tutkittavana. Tällöin todettiin, että takajalan reiden ojentajalihas oli hyvin kipeä (Isla huusi kun siihen koskettiin) ja samoin selkä oli jumissa. Taas koira kuvattiin lähes kokonaa ja uudella digiröntgenillä skannattu tassu näytti aivan ehjältä. Sen sijaa vasemmassa lonkassa todettiin jotain erikoista. Ensinnäkin reisiluun pää ei ollut yhtä syvällä lonkkamaljassa kuin oikean ja lisäksi ELL huomasi merkittävän liike-eron takajalkojen välillä (näin sen itsekin kun Isla oli rauhoitettuna ja jalkoja vedettiin suoriksi). Islahan on kuvattu lonkiltaan A/A:ksi, joten ELL mukaan vasemmalle lonkalle on tapahtunut jotain tässä välissä, koska lonkat nykytilanne olisi B tai C. Luultavin syy on jokin tapaturma, joka on vaurioittanut lonkkanivelen siteitä (tästä syystä Cartrophen auttoi yhdessä vaiheessa).

Onneksi lonkka oli kaikin puolin muuten siisti eli siinä ei ollut nivelrikkoa. Ontumista koiralle aiheuttaakin nimenomaan jalkojen erilaiset liikeradat, jotka kipeyttävät lihakset. Isla sai akuuttiin kipuun kipulääkettä ja lepoa, jatkossa käymme säännöllisesti hierojalla hoidattamassa koiran takaosaa.

Keväällä 2011 Isla oli normaalia kärttyisempi ja huomasin myös, että vasemman takajalan kynnet olivat kuluneet huomattavasti vähemmän kuin oikean jalan, vaikka koira ei varsinaisesti ollutkaan ontunut talven aikana. Lisäksi Isla oli nuollut takaosaansa normaalia enemmän. Vein Islan taas Markus Kiilille ja takaosaa tutkittaessa koira oli edelleen kipeä. Lisäksi vasemman puolen lihaksisto oli hieman oikeaa puolta köyhempi, mikä kertoo siitä, että koira oli tosiaan keventänyt toista puoltaan jo jonkin aikaa. Isla sai 2 kuukauden särkylääkekuurin.

Elokuussa 2011 Isla kävi Aistissa ortopedi Mikael Moreliuksella tutkittavana päästä varpaisiin. Mitään vikaa koirasta ei löytynyt ja lihaksistokin vaikutti hyvältä. Saimme ohjeeksemme välttää ontumista tuottavaa rasitusta, mutta mitään muuta koiralle ei tarvitsisi tehdä. Tällä hetkellä Isla lenkkeilee normaalisti ja ei ole ontunut aikoihin. Harrastuskoiraksi siitä ei tosin valitettavasti ole.

Islalta ei ole tehty geenitestiä PRA:n suhteen, mutta PRA diagnosoitiin silmäpeilauksessa muutaman epäilyttävän tuloksen jälkeen marraskuussa 2009. Onneksi kyseessä näyttäisi kuitenkin olevan hitaasti kehittyvä muoto ja verisuonitus silmänpohjissa on vielä hyvä ja koiran näkökyky ennallaan. Käymme peilauksessa tällä hetkellä vuoden välein ja seuraamme tilannetta.

Islan harrastukset

Metsästys ja noutotreenailu

Islan suosikkiharrastus on ehdottomasti noutaminen, sekä riistalla että dameilla. Ilokseni Isla on pienestä lähtien kantanut riistaa mielellään, eikä vaakkujakaan ole koskaan tarvinnut houkutella ottamaan suuhun. Valitettavasti Isla on kuitenkin ensimmäinen oma noutajani, joten olen tehnyt sen kanssa kasapäin virheitä, erityisesti juuri noutoharjoittelussa.

Suurin ongelmamme tähän asti on ollut Islan kuumuminen, joka johtaa muihin ongelmiin, kun koiran ajatukset eivät pysy kasassa ja keskittyminen tehtävään herpaantuu. Onneksi meillä on ollut hyvä treeniporukka, sillä yhteistreenit ovat tällä koiralle aivan välttämättömiä.

Starttasimme ensimmäistä kertaa taipumuskokeessa keväällä 2006, mutta tuloksena oli valitettavasti NOU0. Vesityöt menivät hyvin, mutta hakuruudussa Isla kävi jo niin kuumana, että päätyi lähinnä juoksentelemaan päämäärättömästi ja toi vain muutaman variksen. Kävimme kesällä 2006 vielä kahdessa kokeessa, joissa sama ongelma toistui lähes kopiona edellisistä. 2007 kokeilimme taipuilua kerran, mutta emme edelleenkään päässeet puusta pidemmälle. Kesällä 2008 päädyttiinkin sitten sattumien kautta kokeeseen, vaikkei koiran kanssa ollutkaan tehty juuri mitään. Ilokseni kuitenkin viimeinkin saatiin palaset loksahtamaan paikoilleen ja Isla sai kokeen hyväksytysti läpi, tullen samalla Suomen muotovalioksi.

Ilokseni Islalla oli myös mahdollisuus päästä käytännön metsälle Tapion mukana. Vesilinnustuksen lisäksi neiti on päässyt mukaan myös kanalinnustukseen ja jänisjahtiin. Ensimmäiset lämpimät sorsat tyttö nouti syksyllä 2005.

Islan nou/nome tulokset

Mejä - metsästyskoirien jäljestämiskoe

Mejä oli oikeastaan se laji, jota kaavailin koirani kanssa harrastavani, ennen kuin Isla oli meille edes kotiutunut. Aloitimme jälkien teon jo Islan ensimmäisenä kesänä ja vuodet 2005 ja 2006 meni harjoitellessa säännöllisen epäsäännöllisesti. Ensimmäisen kerran Isla starttasi kokeessa tollereiden mejämestaruudessa loppukesästä 2007, tuloksena AVO1 pistein 47. Seuraavana vuonna pääsimme myös samaiseen kokeeseen ja tällä kertaa tulos oli AVO1 pistein 43. Ensimmäinen VOI1-tuloksen saimme Pieksämäeltä heinäkuussa 2009 pistein 48. Toinen VOI1 tuli paria viikkoa myöhemmin Kauhavalta pistein 46. Kaudelle 2009 mahtui myös hukaton kakkonen, joten valion arvoa lähdimme metsästämään kaudella 2010. Valitettavasti Isla oli sairaslomalla suurimman osan kaudesta, joten kaudelta 2010 saimme kasaan "vain" 2xVOI2. Viimeinen ykkönen himottaisi kovasti joskus jostain saada, mutta tällä hetkellä Isla on ainakin toistaiseksi varhaiseläkkeellä jalkavaivojensa takia.

Jälkikoirana Isla on äärimmäisen innokas, joten ohjaajan suurin haaste on vauhdin pitäminen kohtuullisena ja pyrkiä häiritsemään koiran työskentelyä mahdollisimman vähän. Parhaita puolia koirassa ovat jälkiuskollisuus, sinnikkyys sekä itsenäinen työskentely.

Islan mejätulokset

Toko - tottelevaisuuskoulutus

Tokoa olemme harrastaneet ihan pienestä pitäen ja pentukurssin kävimme, Islan ollessa 4kk. Isla oli tuolloin kurssin nuorin, mutta pärjäsi hienosti muiden mukana. Tästä jatkoimme toko1 -kurssille, jonka jälkeen innostus tokoiluun hiipui joksikin aikaa. Reilun vuoden tokoilimme lähinnä yksin, kunnes kipinä tokoiluun taas syttyi ja aloitimme ohjatut ryhmätreenit Savon Nuuskujen tokoryhmässä. Muutettuamme pois Kuopiosta tokoilu on jäänyt jonkin verran taka-alalle ja tällä hetkellä tokoilemme säännöllisen epäsäännöllisesti.

Islan kanssa ei oikeastaan ollut koskaan tarkoitus osallistua kokeeseen, koska toko ei ole oikein koskaan ollut minun lajini. Mutta kun koira osasi kaikki alokasluokan liikkeet, niin päätin ilmoittaa sen kokeeseen. Starttasimme alokasluokassa ensimmäisen kerran loppukesästä 2006, tuloksena ALO2. Ensimmäinen ALO1:n saimme syksyllä 2006 neljännellä startillamme, jota olivat edeltäneet hyvin epätasaiset koe-esitykset.

Ensimmäinen kerran starttasimme avoimessa luokassa syksyllä 2007, tuloksena AVO2. Sen jälkeen olemme saaneet kolmostuloksen ja pari nollaa. Edelleen koe suorituksemme ovat äärimmäisen epätasaisia. Tavoitteena oli jossain vaiheessa koulutustunnus TK2, mutta Islan jalan alettua oireilla toko jäi kokonaan.

Islan kanssa on mukavaa tokoilla, sillä Isla kontaktinhakuinen ja todella helppo motivoitava. Se myös oppii liikkeet nopeasti, mutta toisaalta myös kaiken muunkin... Lisäksi Islan perusongelma on nahoissaan pysyminen, sillä varsinkin kokeessa koira kimpoilee paikasta toiseen kuin pingispallo. Ja tekee helposti kymmenen asiaa, kun pyydän siltä yhtä. Parhaimmillaan koiran suoritukset ovat nopeita ja teräviä, pahimmillaan vain täydellinen katastrofi ;)

Isla tokotulokset

Näyttelyt

Islan kanssa oli ihan alusta alkaen tarkoitus kierrellä näyttelyissä sen mukaan, miten kiinnostusta löytyy. Isla on todella mukava koira esittää, mutta ei ole oikein koskaan tullut toimeen vieraiden narttujen kanssa. Se myös helposti stressaa näyttelypaikalla. Niinpä emme kiusaa koiraa enää näytelmillä, koska tavoitteet tältä alueelta on saavutettu moninkertaisesti!

Isla on kehittynyt ulkomuodollisesti hitaasti ja nuoruus paistoi pitkään koirasta läpi. Ulkomuodollisesti Isla olikin valmis vasta 3-4 vuotiaana. Nartuksi Isla on melkoisen korkea, mutta kuitenkin sallituissa rajoissa. Epäviralliset mittaustulokset ovat antaneet tulokseksi n. 50 cm. 

Debyyttimme kehiin tapahtui TollerShowssa 2004, jolloin Isla oli VSP-pentu KP:n kera, tuomarina Kirsi Nieminen. Ensimmäisen sertinsä Isla sai Eeva Rautalalta 28.5.2006 ja toinen tuli viikkoa myöhemmin, eli 4.6.2006 Riitta Liisa Lehtoselta, Islan ollessa myös VSP. Kolmas serti tuli suurin piirtein vuoden kuluttua edellisistä Markku Santamäeltä 30.6.2007, jolloin Isla oli myös ROP ja RYP3. Vuodelta 2008 saaliina oli yksi VSP-sijoitus.

Suomen muotovalio Islasta tuli 7.6.2008, kun neiti läpäisi noutajien taipumuskokeen.

Islan näyttelytulokset