Mäkiharjun Humu-Hulda
"Hulda"

11.8.1995 - 25.7.2011

huldasivu.jpg (110834 bytes)

Syntynyt: 11.8.1995, Raahessa
Sukupuoli: Narttu
Rek. numero: FIN40355/95 (tatuointi)
Väri: Punavalkoinen
Kasvattaja: Sari ja Ilpo Harju, Raahe / Kennel Mäkiharjun
Omistaja: Tapio Junttila, Maaninka

Terveys: Lonkat B/C, BLUP-indeksi 79, steriloitu 2/04 hyvänlaatuisten maitorauhaskasvaimien takia
(eivät uusiutuneet), 14-vuotiaana aloitettu lääkitys sydämen vajaatoimintaan (Furesis ja Cardace).

Meriitit: Näyttelyistä 2x1 (nyk. EH), huldan näyttelytulokset

Vanhemmat:

Isä: Rödahunds Bus-Börje Mas-son
Emä: Nordwart Hestia

Hulda jalostustietojärjestelmässä

Huldan sukutaulu

Rödahunds Bus-Börje Mas-son A/A Drögstas Cat-E-Chu-På Huts S MVA Riverduck of Drögsta
Fo Bi Tollers Vilhelmina
Rödahunds Saltstänkta Nimbus Harbourlights Laddie Buck
Harbourlights Nifty Nickie
Nordwart Hestia B/A, 3xSERT Lyonhouse Fergus Stuart A/A Harbourlights Scotia Duke of Lyonho
Jem Hamish`s Girl of Lyonhouse
v-89 Nordwart Gora B/A, 15xSERT, 3xCACIB PMV-86 Tueholt Red Buffalo Bill
Flyingtollers Linda

huldasivu1.jpg (88600 bytes) huldasivu2.jpg (88282 bytes)

Hulda tuli taloon

Tutustuin Huldaan vuonna 2000, kun Tapio ja äitini tutustuivat. Rotu oli minulle tuolloin aivan vieras ja ensi töikseen Tapio antoi minulle luettavaksi Nuuskun artikkelin pienestä punaisesta houkuttelevasta noutajarodusta. Vielä tuossa vaiheessa en ollut harkinnut itselleni metsästyskoiraa, mutta kiinnostuin heti tästä rodusta ja halusin tietää lisää.

Miten Hulda sitten tuli Tapiolle? Ensimmäisen tollerinsa Tessun (Juno-Juhekin Tylor) kuollessa tapaturmaisesti kesken metsästysreissun ei mennyt kuin muutama viikko, kun Tapio alkoi etsiä itselleen uutta tolleria metsästyskäyttöön. Mäkiharjun kennelistä löytyi kuin löytyikin sopiva pentue, johon oli syntynyt 3 narttua. Tapio valitsi nartuista sen, joka oli kaikista villein ja kiipeili alati muiden sisarustensa päällä. Hän nimittäin halusi tällä kertaa koiran, jossa olisi enemmän virtaa kuin edesmenneessä Tessussa. Sitä saa mitä tilaa.

Kiero kuin korkkiruuvi

Hulda on todella aktiivinen ja riistaverinen koira. Ensimmäistä kertaa pieni metsästyskoiran alku oli mukana lintujahdissa heti muutaman kuukauden ikäisenä, tosin Tapion repussa. Metsästys onkin siis ollut Hulda rakas harrastus läpi elämän ja se on saanut olla monenlaisissa jahdeissa mukana. Huldan parhaita puolia ovat ehdottomasti laaja ja tehokas haku sekä kyky työskennellä itsenäisesti. Tosin välillä hieman liiankin itsenäisesti.

Luonteeltaan Hulda ei ole maailman helpoin, sillä se on erittäin dominoiva. Tämän koiran kanssa on todella saanut vääntää siitä, kuka on lauman johtaja. Ja parhaimmillaan Hulda osaa kivuta arvoasteikossa ylöspäin niin huomaamattomasti, ettei sitä ole edes tajunnut, ennen kuin on jo vaikeuksissa. Hulda on erittäin itsenäinen, tietyllä tapaa erakkotyyppi. Se ei ole koko ajan jaloissa touhuamassa, vaan viihtyy itsekseen omia juttujaan tehden.

Huldalla ei ole juuri miellyttämisen halua ja se on välillä uskomattoman herkkä. Se muistaa ikävät asiat pitkään ja loukkaantuu helposti. Hulda on uskomattoman fiksu ja tästä syystä olemmekin saaneet hakata päätämme seinään useaan kertaan, kun koira tuntuu olevan aina pari askelta edellä. Hulda miettii aina ensin ja tekee sitten, se laskelmoi ja suunnittelee. Se osaa vedättää ihmisiä aivan 6-0. Tältä koiralta olen todellakin oppinut paljon.

huldasivu3.jpg (60854 bytes) huldasivu4.jpg (107430 bytes)

Huldan terveys

Hulda steriloitiin vuoden 2004 alussa samalla, kun siltä poistettiin kolme hyvänlaatuista maitorauhaskasvainta. Onneksemme kasvaimet eivät uusiutuneet ja leikkauksesta toipuminen oli nopeaa. Steriloinnin jälkeen Huldan turkki räjähti kasvamaan ja nykyään Huldaa täytyy trimmata aivan jatkuvasti, jotta turkki pysyisi edes kohtuullisena. Lisäksi turkin laatu muuttui ja nykyään se kerää kaikki risut ja männynkävyt sekä kuivuu ikuisuuden. Sen takia esimerkiksi kesäksi koira ajellaan ihan lyhyeen karvaan, joilloin koiran on paljon helpompi möyriä ulkosalla.

Lisäksi Huldan paino on ongelma, koska varsinkin leikkauksen jälkeen ihannepainossa pysyminen on ollut todella vaikeaa. Vanhemmalla iällä Huldalle on myös kehittynyt nivelrikkoa lonkkiin, joten liikuntaa harrastetaan koiran ehdoilla ja tasaisella nopeudella. Eli pallojen heittely on tällä pallohullulle koiralle historiaa. Valitettavasti Hulda touhuaisi edelleen samalla intensiteetillä kuin nuorempana ja tuloksena tästä on yleensä sitten itsensä jumiin saanut koira. Huldaa siis täytyy toppuutella, koska se on edelleen aivan valtavan leikkisä.

14-vuotiaana Huldalle aloitettiin lääkitys sydämen vajaatoimintaan (Furesis 20mg 1x2 ja Cardace 2.5mg 1x1). Oireina olivat yskiminen erityisesti rasituksen yhteydessä. Nyt mennään päivä kerrallaan ja seuraillaan koiran vointia.

Hulda on nykyään kuuroutunut ja se on autuaan tietämätön, vaikka omassa rannassa ammuttaisiin. Nenä tosin pelaa edelleen hyvin ja Muppasella on samat vanhat metkut kuin nuorempanakin. Välillä tuntuu, että se on jo vähän vanhuuden höperö, mutta pian se taas jallittaa meitä ja muistuttaa, että ikä on vain numeroita.

Eläkepäivät

Nykyään Hulda viettää eläkepäiviään Maaningalla maaseudun rauhassa nautiskellen vapaudesta ja ihanan tuoksuisista riistarikkaista maastoista. Huldasta on myös tullut yhä enemmän mummon ja ukin lellikki, joka vie mummoa lenkille ja pitää molempien mielen virkeänä. Edelleen Hulda pääsee silloin tällöin mukaan tositoimiin metsälle ja on siitä aivan valtavan onnellinen.

Vaikea päätös

Kun Tapio kuoli vuoden 2010 lopussa, se oli Huldalle valtava shokki. Se oli niin Tapion koira ja meni henkisesti mielestäni alamäkeä koko alkuvuoden 2011. Lisäksi Huldalla alkoi olla ongelmia takaosansa kanssa ja liikkuminen oli erittäin vaivalloista esimerkiksi rappusissa. Lisäksi koiran takajalat eivät pitäneet koiran syödessä, vaan liusuivat mahan alle ja koira menetti myös kyvyn hallita suoltaan. Jo juhannuksena tarkkailin sen liikkumista ja mietin, ettei tuo enää ole tollerin elämää.

Heinäkuussa sain äidiltäni soiton, että Huldan kunto oli huonontunut entisestään. Meidän oli pakko tehdä raskas päätös asian suhteen, sillä emme halunneet rakkaan koiramme kärsivän. Lupasin viedä Huldan viimeiselle matkalleen, koska olin sen mielestäni velkaa sekä Tapiolle että Huldalle. 25.7.2011 menimme Puijonlaaksoon ELL Sirje Salmelalle, joka oli hoitanut Huldaa kaikki nämä vuodet. Lääkäri tutki koiran vielä läpikotaisin ja oli sitä mieltä, että ikäisekseen koira on hyvässä lihaskunnossa ja sitä ei uskoisi piirua vaille 16-vuotiaaksi. Takapään ongelmille ei kuitenkaan valitettavasti voinut mitään ja tulimme yhdessä siihen lopputulokseen, että olisi paras päästää Hulda Tapion luokse.

En varmasti unohda koskaan sitä tunnetta, kun jouduin jättämään Huldan ja kävelemään huoneesta pois tyhjä noutajatalutin kädessä.

Hulda laitettiin arkkuun, jonka Tapio oli sille jo aikaisemmin hankkinut. Mukaansa se sai tennispalloja, sorsankuvia ja muita rakkaita tavaroitaan. Se haudattiin Maaningalle kotipihaansa. Ikävä on suunnaton.

 

Sivut ja materiaali © Minna Poikolainen