| Mäkiharjun
Humu-Hulda
"Hulda"
11.8.1995 - 25.7.2011

Syntynyt: 11.8.1995,
Raahessa
Sukupuoli: Narttu
Rek. numero: FIN40355/95 (tatuointi)
Väri: Punavalkoinen
Kasvattaja: Sari ja Ilpo Harju, Raahe / Kennel Mäkiharjun
Omistaja: Tapio Junttila, Maaninka
Terveys: Lonkat B/C,
BLUP-indeksi 79, steriloitu 2/04 hyvänlaatuisten maitorauhaskasvaimien takia
(eivät uusiutuneet), 14-vuotiaana aloitettu lääkitys sydämen vajaatoimintaan (Furesis
ja Cardace).
Meriitit:
Näyttelyistä 2x1 (nyk. EH), huldan näyttelytulokset
Vanhemmat:
Isä: Rödahunds Bus-Börje Mas-son
Emä: Nordwart Hestia
Hulda jalostustietojärjestelmässä
Huldan sukutaulu
| Rödahunds Bus-Börje
Mas-son A/A |
Drögstas Cat-E-Chu-På
Huts |
S MVA Riverduck of Drögsta |
| Fo Bi Tollers Vilhelmina |
| Rödahunds Saltstänkta
Nimbus |
Harbourlights Laddie Buck |
| Harbourlights Nifty Nickie |
| Nordwart Hestia B/A, 3xSERT |
Lyonhouse Fergus Stuart A/A |
Harbourlights Scotia Duke of Lyonho |
| Jem Hamish`s Girl of Lyonhouse |
| v-89 Nordwart Gora B/A,
15xSERT, 3xCACIB |
PMV-86 Tueholt Red Buffalo Bill |
| Flyingtollers Linda |

Hulda tuli taloon
Tutustuin Huldaan vuonna 2000, kun
Tapio ja äitini tutustuivat. Rotu oli minulle tuolloin aivan vieras ja ensi töikseen
Tapio antoi minulle luettavaksi Nuuskun artikkelin pienestä punaisesta houkuttelevasta
noutajarodusta. Vielä tuossa vaiheessa en ollut harkinnut itselleni metsästyskoiraa,
mutta kiinnostuin heti tästä rodusta ja halusin tietää lisää.
Miten Hulda sitten tuli Tapiolle?
Ensimmäisen tollerinsa Tessun (Juno-Juhekin Tylor) kuollessa tapaturmaisesti kesken
metsästysreissun ei mennyt kuin muutama viikko, kun Tapio alkoi etsiä itselleen uutta
tolleria metsästyskäyttöön. Mäkiharjun kennelistä löytyi kuin löytyikin sopiva
pentue, johon oli syntynyt 3 narttua. Tapio valitsi nartuista sen, joka oli kaikista
villein ja kiipeili alati muiden sisarustensa päällä. Hän nimittäin halusi tällä
kertaa koiran, jossa olisi enemmän virtaa kuin edesmenneessä Tessussa. Sitä saa mitä
tilaa.
Kiero kuin korkkiruuvi
Hulda on todella aktiivinen ja
riistaverinen koira. Ensimmäistä kertaa pieni metsästyskoiran alku oli mukana
lintujahdissa heti muutaman kuukauden ikäisenä, tosin Tapion repussa. Metsästys onkin
siis ollut Hulda rakas harrastus läpi elämän ja se on saanut olla monenlaisissa
jahdeissa mukana. Huldan parhaita puolia ovat ehdottomasti laaja ja tehokas haku sekä
kyky työskennellä itsenäisesti. Tosin välillä hieman liiankin itsenäisesti.
Luonteeltaan Hulda ei ole maailman
helpoin, sillä se on erittäin dominoiva. Tämän koiran kanssa on todella saanut
vääntää siitä, kuka on lauman johtaja. Ja parhaimmillaan Hulda osaa kivuta
arvoasteikossa ylöspäin niin huomaamattomasti, ettei sitä ole edes tajunnut, ennen kuin
on jo vaikeuksissa. Hulda on erittäin itsenäinen, tietyllä tapaa erakkotyyppi. Se ei
ole koko ajan jaloissa touhuamassa, vaan viihtyy itsekseen omia juttujaan tehden.
Huldalla ei ole juuri miellyttämisen
halua ja se on välillä uskomattoman herkkä. Se muistaa ikävät asiat pitkään ja
loukkaantuu helposti. Hulda on uskomattoman fiksu ja tästä syystä olemmekin saaneet
hakata päätämme seinään useaan kertaan, kun koira tuntuu olevan aina pari askelta
edellä. Hulda miettii aina ensin ja tekee sitten, se laskelmoi ja suunnittelee. Se osaa
vedättää ihmisiä aivan 6-0. Tältä koiralta olen todellakin oppinut paljon.

Huldan terveys
Hulda steriloitiin vuoden 2004 alussa
samalla, kun siltä poistettiin kolme hyvänlaatuista maitorauhaskasvainta. Onneksemme
kasvaimet eivät uusiutuneet ja leikkauksesta toipuminen oli nopeaa. Steriloinnin jälkeen
Huldan turkki räjähti kasvamaan ja nykyään Huldaa täytyy trimmata aivan jatkuvasti,
jotta turkki pysyisi edes kohtuullisena. Lisäksi turkin laatu muuttui ja nykyään se
kerää kaikki risut ja männynkävyt sekä kuivuu ikuisuuden. Sen takia esimerkiksi
kesäksi koira ajellaan ihan lyhyeen karvaan, joilloin koiran on paljon helpompi möyriä
ulkosalla.
Lisäksi Huldan paino on ongelma, koska
varsinkin leikkauksen jälkeen ihannepainossa pysyminen on ollut todella vaikeaa.
Vanhemmalla iällä Huldalle on myös kehittynyt nivelrikkoa lonkkiin, joten liikuntaa
harrastetaan koiran ehdoilla ja tasaisella nopeudella. Eli pallojen heittely on tällä
pallohullulle koiralle historiaa. Valitettavasti Hulda touhuaisi edelleen samalla
intensiteetillä kuin nuorempana ja tuloksena tästä on yleensä sitten itsensä jumiin
saanut koira. Huldaa siis täytyy toppuutella, koska se on edelleen aivan valtavan
leikkisä.
14-vuotiaana Huldalle aloitettiin
lääkitys sydämen vajaatoimintaan (Furesis 20mg 1x2 ja Cardace 2.5mg 1x1). Oireina
olivat yskiminen erityisesti rasituksen yhteydessä. Nyt mennään päivä kerrallaan ja
seuraillaan koiran vointia.
Hulda on nykyään kuuroutunut ja se on
autuaan tietämätön, vaikka omassa rannassa ammuttaisiin. Nenä tosin pelaa edelleen
hyvin ja Muppasella on samat vanhat metkut kuin nuorempanakin. Välillä tuntuu, että se
on jo vähän vanhuuden höperö, mutta pian se taas jallittaa meitä ja muistuttaa, että
ikä on vain numeroita.
Eläkepäivät
Nykyään Hulda viettää
eläkepäiviään Maaningalla maaseudun rauhassa nautiskellen vapaudesta ja ihanan
tuoksuisista riistarikkaista maastoista. Huldasta on myös tullut yhä enemmän mummon ja
ukin lellikki, joka vie mummoa lenkille ja pitää molempien mielen virkeänä. Edelleen
Hulda pääsee silloin tällöin mukaan tositoimiin metsälle ja on siitä aivan valtavan
onnellinen.
Vaikea päätös
Kun Tapio kuoli vuoden 2010 lopussa, se
oli Huldalle valtava shokki. Se oli niin Tapion koira ja meni henkisesti mielestäni
alamäkeä koko alkuvuoden 2011. Lisäksi Huldalla alkoi olla ongelmia takaosansa kanssa
ja liikkuminen oli erittäin vaivalloista esimerkiksi rappusissa. Lisäksi koiran
takajalat eivät pitäneet koiran syödessä, vaan liusuivat mahan alle ja koira menetti
myös kyvyn hallita suoltaan. Jo juhannuksena tarkkailin sen liikkumista ja mietin, ettei
tuo enää ole tollerin elämää.
Heinäkuussa sain äidiltäni soiton,
että Huldan kunto oli huonontunut entisestään. Meidän oli pakko tehdä raskas
päätös asian suhteen, sillä emme halunneet rakkaan koiramme kärsivän. Lupasin viedä
Huldan viimeiselle matkalleen, koska olin sen mielestäni velkaa sekä Tapiolle että
Huldalle. 25.7.2011 menimme Puijonlaaksoon ELL Sirje Salmelalle, joka oli hoitanut Huldaa
kaikki nämä vuodet. Lääkäri tutki koiran vielä läpikotaisin ja oli sitä mieltä,
että ikäisekseen koira on hyvässä lihaskunnossa ja sitä ei uskoisi piirua vaille
16-vuotiaaksi. Takapään ongelmille ei kuitenkaan valitettavasti voinut mitään ja
tulimme yhdessä siihen lopputulokseen, että olisi paras päästää Hulda Tapion luokse.
En varmasti unohda koskaan sitä
tunnetta, kun jouduin jättämään Huldan ja kävelemään huoneesta pois tyhjä
noutajatalutin kädessä.
Hulda laitettiin arkkuun, jonka Tapio
oli sille jo aikaisemmin hankkinut. Mukaansa se sai tennispalloja, sorsankuvia ja muita
rakkaita tavaroitaan. Se haudattiin Maaningalle kotipihaansa. Ikävä on suunnaton. |